talviralli 2004 winter rally 2004 finland talviajoa moottoripyörällä kokoontumisajo talvella talviralli 2004 winter rally 2004 finland talviajoa moottoripyörällä kokoontumisajo talvella talviralli 2004 winter rally 2004 finland talviajoa moottoripyörällä kokoontumisajo talvella talviralli 2004 winter rally 2004 finland talviajoa moottoripyörällä kokoontumisajo talvella talviralli 2004 winter rally 2004 finland talviajoa moottoripyörällä kokoontumisajo talvellaWWW.NETTIMP.COM

TALVIRALLI 2004 PERÄSEINÄJOELLA

Talvirallikuvia 2002 | 2003 | 2005

Moottoripyöristä ja talviajosta lisää: www.nettimp.com 0400-620 011 mikkoh@sci.fi

Motoristien talvitapahtuma Talviralli 2004 keräsi helmikuun ensimmäisenä viikonvaihteena noin 85 pyöräkuntaa Kalakoskelle, noin 13 km Peräseinäjoelta Virtain suuntaan. Maatilamatkailu Välimaan pellolla talvimotoristeja odottivat valmiiksi pystytetyt puolijoukkueteltat kaminoineen. Puuhamiehinä olivat toimineet ainakin Rymy ja Matti Saarinen. Pistän hieman tekstiä talvimopoilusta ettei tule aika pitkäksi kuvien latautumista odotellessa.

Kylmää, liukasta, vaarallista ja muutenkin hankalaa, kuulee usein sanottavan talvimopoilusta. Myös naapuruston mielipide saattaa olla vähemmän kannustava ellei peräti loukkaava. Totuus ei välttämättä ole näin kamala. Talvipyöräilyssä on paljon hyviä puolia joista ajotuntuman säilyminen ei ole vähäisempiä. Niin... ja miksiköhän yleensä ajamme moottoripyörällä? Sehän kivaa....

Matka

Lauantain ajokeli oli mitä parhain. Tampereella pakkasta oli mitättömät 7 astetta. Menomatkan ensimmäinen paussi oli Parkanossa jossa varmistin, että veri kiersi myös varpaissa. Suzukin DR 800:n antama tuulensuoja on niin hyvä, että ainakaan kylmyyden takia taukoja ei tarvitse pitää vielä -5 asteessa. Hankalin keli on nollan tuntumassa kun suolavesi ja loska lentää. Silloin pistän goret kuljetussäkkiin ja lämpövuoratun sadehaalarin päälle.

Loskasta ei kuitenkaan ollut pelkoa paluumatkallakaan. Aamulla mittari näytti -15 ja kotimatka sujui noin kymmenessä asteessa. Visiirin huurtuminen ei ollut vielä ongelma mutta tarkkana sai olla tuuletuksen kanssa.

Motoristi saa helposti juttuseuraa ja talvimotoristi vielä monin verroin enemmän. Näin kävi myös ennen Kurua olevalla ST 1:llä kun poikkesin paluumatkalla siellä taukokahvilla. Huoltamon pitäjä tiedusteli heti alkajaisiksi että olinko tulossa jostain kokoontumisajoista. Emme olleet ensimmäisiä kävijöitä, sillä kaveri alkoi muistelemaan tapausta noin 15 vuoden takaa. Liikenne tiellä oli siihen aikaan vähäistä ja sitä suurempi oli hänen yllätyksensä eräänä helmikuisena iltana kun hän kuuli aivan selvästi moottoripyörien ääniä kaukaisuudesta. Äänet lähenivät ja hetken kuluttua pihaan kurvasi joukko saksalaisia sivuvaunuillaan. Silloin hän kertoi kyllä ihmetelleensä mistä oikein oli kysymys.

Varusteista

Talvimopoilussa käytetyille varusteille löytää käyttöä myös kesällä tai ainakin keväällä ja syksyllä. Pidemmillä reissuilla käytän 100 prosenttisesta polyesteristä tehtyä alusasua. Sen päällä perinteiset alusvaatteet, housut, fleece-pusero ja päällimmäiseksi vuorellinen ja suojilla varustettu gore-tyyppinen ajoasu.

Jaloissa olen käyttänyt villasukkia ja nahkasaappaita. Loskakelillä luotan enemmän kumisaappaisiin. Tällä kertaa kokeilin kuitenkin Lidlistä ostettuja saappaita joissa oli irtovuori ja vahvistettu jalkaterä. Muovimainen pohja on karkeasta kuvioinnista huolimatta liukas. Siitä on kuitenkin etua jos joutuu laahaamaan jalkaa maassa. Pyörän työntäminen liukkaalla pinnalla on kuitenkin aikamoista voimistelua.

Käsineinä olen käyttänyt joko vuorattuja nahkahansikkaita tai 2-sormisia gore-rukkasia. BMW:n Gläser katteen takana sormien lämpö ei ole ollut ongelma puuttuvista kahvanlämmittimistä huolimatta. Pidemmillä matkoilla olisi hyvä jos käytettävissä olisi joko kahvanlämmittimet tai suojahuput. DR:n kahvoissa on vakiosuojat ja lämmittimet. Sormet viihtyivät halvahkoissa nahkarukkasissa hyvin jo pienimmällä tehoasetuksella.

Kaulan suojana olen käyttänyt kypärähuppua ja erillistä kaulansuojaa. Ei ongelmia.

Kypärän huurtuminen on sen sijaan isompi ongelma. Aikaisempina talvina ajelin Gaberin integroidulla halppismallilla. Visiiri pysyi vaivoin auki yli 10 asteen pakkasilla. Aina vauhdin hiljentyessä visiiri oli syytä aukaista ainakin osittain. Kypärän suunnittelija ei ole ilmeisesti ottanut lainkaan huomioon suomalaisia sääolosuhteita, sillä eräällä retkellä kypärän ilmastointi lakkasi toimimasta täysin, eikä kypärällä voinut ajaa kuin visiiri aukaistuna. Kotona syyksi selvisi räntälumen pakkautuminen tuuletusaukkoihin.

Täksi talveksi otin käyttöön sivulle aukeavan Schubertin Profil II:sen. Siinä visiiri pysyy selvästi paremmin auki. Huurtuminen alkaa vasta -10 asteen jälkeen mutta pysyy hallinnassa kun visiiriä muistaa raottaa aina nopeuden laskiessa. Myös hengitysilman johtaminen putkella kypärän ulkopuolella auttaa mutta siihen en ole vielä turvautunut.

Markkinoilta löytyy myös sähköllä lämpiäviä liivejä ja pohjallisia. Termostaatilla varustetut liivit ovat toimiva keksintö mutta en ole niille käyttöä löytynyt. Ei vaan ole ollut kylmä. Saappaissa sen sijaan aion kokeilla jotain lämmitystä, ihan varmuuden vuoksi.

Rengastus

Nastoituksen määrä ja laatu määräytyy käyttötarkoituksen mukaan. Jäällä hyvin pitävät nastat ovat liukkaat paljaalla asfaltilla ja kuluvat kaiken lisäksi nopeasti. Nastat ovat aina kompromissi. Etelä-Suomessa päätiet ovat usein talvella paljaat jolloin kesärengas on toimivin ratkaisu. Kelit kuitenkin vaihtelevat ja siksi ainakin pidemmillä matkoilla nastarengastus on paikallaan.

Ja sitten kuviin:

 

Talviajo ei ole pelkästään miehistä puuhaa. K 750 kääntyy myös naisen komennossa:

 

Puolijoukkueteltta ja kamina, siinä toimiva maja.

 

 

Lehdistökin tuli paikalle ihmettelemään:

 

Ruokahuolto toimi paikallisen matkailuyrittäjän tiloissa. Tästä ei soppa enää parane.

 

 

Joidenkin mielestä mikään ei voita itse paistettuja räiskäleitä. Samaa mieltä on vieressä kuolaava naapuri

 

 

Tuomas Keski-Korsu sai MZ:n vihdoin toimimaan

 

Transalp kulkee myös talvella

 

 

Virolaisten Domi hieman vieroksui pohjoisen kelejä

 

Iso tohtori on hyvä matkapyörä myös talvella

 

Saksalaiset ovat kokeneita suomenkävijöitä. Ensimmäisen kerran he kävivät Suomessa jo 18 vuotta sitten. Joukossa oli vain yksi ensikertalainen! Jaa, että miksikö Suomeen? No tietenkin siksi, että Suomessa on talvi...

 

Saksalaisten kalustoa:

 

 

 

Ranskalaista eleganssia:

 

 

 

Sukkamehun porukka oli liikkeellä isoilla enskoilla:

 

 

 

Saksalaiset käyttivät kaminaa vain oluen lämmittämiseen. Yöllä kamina oli ulkona. Teltassa oli tasainen lämpö eikä kaminan luukku kolissut, voin vakuuttaa kokemuksesta. Ensi kerralla varmistan kuitenkin etukäteen makuupussin luokituksen. Lainapussini oli tarkoitettu kesäkäyttöön.

 

Mikko Hamunen